Kuka ja miksi?

Vai onko? Olen 25-vuotias nainen, ravintola-alan ammattilanen, musiikki ja media-alan aloitteleva moniosaaja ja milloin mitäkin. Tässä blogissa kuitenkin ihan vain minä, sellaisena kuin olen juuri nyt, omassa elämässäni. Kirjoitan siitä miten aloin hakea muutosta elämääni, hiipivän uupumuksen, ylisuorittamisen, ja herkkyyden keskiössä. Muutama laini sinkkuna olemisestakin saattaa eksyä mukaan. Tervetuloa syvimpiin ajatuksiin ja niihin pinnallisiinkin. Tästä se alkaa.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Alkoholin pois jättäminen.

Tässä on asia jonka toteuttamista olen jo pidempään ajatellut, ja oikeastaan en pahemmin alkoholia käyttänytkään kun ravintola-alalla aloittelin nykyisellä paikkakunnalla, hassua kyllä vaikka tein vuoden erinäisissä paikoissa, en oppinut tuntemaan ketään, nykyään kun olen sitten taas käynyt afterworkeilla yms niin sitä tuntee jonkun ravintolasta kuin ravintolasta. Mikä siinä on että ei voi sosialisoida muiden ihmisten kanssa kuin olut-tuoppi kädessä?

En ole pitkään aikaan kokenut mitään miellyttävää humaltumisessa, enkä varsinkaan krapuloissa. Humaltuminen on hyvän fiiliksen lainaamista seuraavalta päivältä, ja se taas mielestäni tarkoittaa sitä että jos ei se sen hetkinen onni riitä niin pitäiskö asialle tehdä jotain muutakun ottaa muutama olut? Miten hyvältä tuntuikaan herätä jokaisena aamuna virkeänä ilman mitään olut pöhniä tai dagen eftereitä? Niin hyvältä että mä haluan elää sellaista elämää. Ja olla sellainen ihminen kuin olin silloin, virkeä, onnellinen, joskus töistä väsynyt mutta muuten virkeä, vapaapäiviä aikaa oli kaikenlaiseen kun ei koskaan ollut krapulaa. En usko että tälläinen muutos ratkaisee kaikkea, mutta mä tiedän että se vapauttaa omalla tavallaan.

En vaan vielä tiedä miten otan vastaan sen sosiaalisen paineen, että jos sitten olen mukana illanvietoissa niin miten siellä toimitaan? Joudun satavarmasti perustelemaan päätöstäni niiin monelle ihmiselle etten tiedä naurattaako yhtään. Eikä varsinkaan naurata se että ihmisten ajatus monesti ensimmäisenä on se että onko sulla joku ongelma alkoholin kanssa, tai että ootko sä raskaana jos et juo. Ennen pärjäsin skippaamalla illanvietot ja olemalla pakollisissa paikalla pieni kokis kädessä joka tilattiin taktisesti tiskiltä kun muut eivät olleet paikalla joten tarvittaessa saattoi sanoa että joo kossukola tää on. Kollektiiviset snapsi hetket olivat silti ongelma, huvittavaa kyllä, on niitä joskus heivattu kukkapurkkeihin ja ties mitä kikkoja on tullut keksittyä. Mutta miten sitä toimii sitten jos ihan rehellisesti ja avoimesti on juomatta, pääseekö siitä selittelystä millään? Ja miten siinä sitten ollaan jos otatkin ruuan kanssa vaikka viiniä niin ajatteleeko ihmiset sitten heti että olet "repsahtanut" vaikka juomattomuus on alkujaankin omaa valintaa.

Mainittakoon vielä että en tosiaan koe että alkoholi olisi minulle elämässä ongelma, en istu joka ilta tinttaamassa, enkä edes joka viikonloppu. Mutta ne sivuvaikutukset on se jotka suorastaan vituttaa, en mä halua viettää vapaata lauantai aamua pahaa oloa potien ja huijaus morkkiksesta kärsien kun kyse on siitä että itse on tunkenut kroppaansa myrkkyä joka sekoittaa aivokemiaakin ihan kiitettävästi. Sanotaanko lyhyesti että päätös pohjaa ajatukseen, kehoni on temppelini.

Suurimmilta osin olen viimeisen vuoden aikana tehnyt töitä oman olemukseni rakentamiseen, ja "mitä muut ajattelee"-kaavan unohtamiseen, mutta tässä asiassa se silti vaivaa mua.

herättääkö kenessäkään ajatuksia?

mukavaa viikonloppua!
-Sergula

1 kommentti:

  1. Herättää! Todella tuttua tuo paineen kohtaaminen toisten mielipiteiden taholta. Miksi se onkin niin kova pala edelleen ja miksi pitää selittää jotain? Käyn kamppailua oikeudesta selityksettömään tapaan toimia valtavirtaa vastaan :)

    VastaaPoista