Tästä se lähtee. Muutos!

Muutokset ovat pelottavia mutta myös innolla odotettavia hienoja asioita, jotka innostuttavat ja pelottavat samaan aikaan. Selkeiden taitekohtien odottelu aiheuttaa minussa kärsimättömyyttä, joka on yksi syy siihen miksi aloin tätä blogia kirjoittamaan. Se, että arki ei olekaan sitä mitä se oli ennen, eikä onni löydykkään enää niistä asioista kuin aiemmin, kaikki pyörii sen ympärillä että tasapainottelen väsymyksen ja itseään toistavan arjen kanssa, enkä enää täytä vapaa-aikaani niillä asioilla joita haluan itse tehdä vaan joita minulta odotetaan. Siksi nyt on aika tehdä asioita toisin.

Uskon, että en ole ainoa joka käy näitä kysymyksiä ja asioita päässään läpi. Toivonkin että sinä joku siellä löydät jonkinlaisen samaistumiskohdan täältä, ehkä vertaistuen tai ehkä vain viihteen. Pääasiassa ehkä kirjoitan itselleni jotta on jotain mihin palata joskus ajan päästä.

Ajatus suuremmista muutoksista on pyörinyt päässäni jo pitkään, ja blogin aloittamistakin olen ja muhitellut hyvän aikaa. Nyt tuntuu että on oikea hetki aloittaa uudelleen rakentaminen. Tässä hetkessä muutoksen tarpeen realisoiminen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta kun eräänä päivänä heräsin tuntia ennen töihin menoa että jaahas mittari näyttää 38 asteen kuumetta, ei muutakun buranat huiviin ja duuniin sen kummemmin ajattelematta, painelin paikan päälle ja rupesin hommiin.

Työkaveri sitten pysäytti ja kysyi että onko kaikki hyvin, johon tomerana vastasin että ääh pikku juttuja, vähän oli kuumetta aamulla mutta ei tässä mitään. Sain osakseni mulkaisun ja kysyvän tokaisun."Silti sä oot täällä?" pidin sitä itsetään selvänä. Kunnes näin kollegani tuohtuneen ilmeen ja tajusin että mitä mä oikeesti teen täällä, miksen mä jäänyt kotiin suoraan. Eihän tässä oo mitään järkeä että raijaan itseni kipeänä töihin. Kollega kääntyi kannoillaan ja palasi sitten että kuule, läheppä lekuriin ja mee kotiin lepäämään, et sä voi tulla tänne tossa kunnossa ja vielä tartutat muutkin. (Jostain syystä tippalinssissä) Otin ja nappasin takin ja lähdin lekuria kohti. Ihan normi virus flunssa, eiku kotiin ja lepoa.

Jäin itse pohtimaan että miksi mä automaatiolla lähdin töihin. Takaraivossa painoi että eihän ne pärjää ilman mua, nyt on niin vaikee saada tuurajiakin, mitä tästä nyt tulee että heti kun on ylennys tulossa niin minäpä tomerasti jään sairaslomalle. Ja vielä mitä. En todellakaan ole sen kannalla että kipeänä kukaan menisi töihin ja silti teen itse niin ja lähen loukkaannun kun komennetaan kotiin. Olisko aika ottaa pikku stoppi.

Tästä se nyt alkaa, eihän elämä muutu kerta heitolla vaikka miten haluaisin mutta muutostyöt on aloitettava jos haluaa minkäänlaista muutosta koskaan. Olen pitkään elänyt vain duunille, vuorotyössä se on niin helppoa kun vuorokausi rytmi on ihan omaa luokkaansa ja vapaapäivät monesti silloin kun muilla ei ole. Sitä painuu sinne omaan kuplaan ja ajattelee että se on ihan ookoo, ettei pääse koskaan paikalle mihinkään juhliin tai illanistujaisiin tai ylipäätään nää paljoakaan ihmisiä töiden ulkopuolelta.

Tähän pientä to do listiä siitä mitä asioita tulen pohtimaan, ja muuttamaan. Ei mitään kiveen kirjoitettua mutta lähtökohtia.

• Oma aika
• Aikaa kirjoittamiselle, maalamiselle ja muille kivoille asioille
• Urheilua muuallekkin kuin vapaa-päiviin
• Luottoa kollegoihin, ei kaikki ole mun varassa, vaikka niin itselleni tykkään uskotella
• Keskittymistä omaan henkiseen hyvinvointiin
• Aikaa ruuanlaittoon ja hyvään ruokaan, ei enää mitä helpoiten suuhun heittää töissä tai sen jälkeen
• Käydä kokeilemassa joogaa
• Valmistua koulusta
• Elää niistä asioista mikä mulle on tärkeää
• Kokeilla oikeasti alkoholin pois jättämistä, koska senkin toteuttamista on estänyt vaan se sosiaalinen paine. Ei mitään kuukauden tipatonta vaan forever.
• Aloittaa ensi keväänä avoin yliopisto tai joku muu itseä kehittävä kurssi.