Tällä alalla mä oon jo ammattilainen, vaikka oon vasta täyttänyt 25, mä olin tällä alalla alusta asti luontaisesti hyvä, oppinut uudet asiat hetkessä ja nauttinut kiireestä. Vaikka en ole joitain asioita alkutaipaleella osannut, mulla on ollut se onni, että olen aina päässyt tekemään töitä ihmisten kanssa joilta on voinut aina kysyä ja saada vastauksen ilman minkäänlaisia alentavia kommentteja ja katseita. Kukaan ei silti ole kysellyt että enkö mä ole käynyt alan koulua. Vastaus tähän silti on; En ole.
Kerran kysyttiin, kun ohjasin amk harjottelijoita eräässä työpaikassa. Yksi harjottelijoista kahvitauolla kyseli että miten olen päätynyt sinne töihin yms. mitä näitä tutustumis kysymyksiä on, vastasin että mutkien kautta mutta lähinnä vaan ajautunut, ja puoliksi sattumalta ja tykkään siitä mitä teen. Sitten se kysäs että oonko mä käyny kouluja, ja tokasin että, "eipä oo tullu käytyä, mutta en mä oon niitä tarvinnut". Mä oon muksusta asti jo synkällä 90 luvulla ollut jeesimässä äitiä catering tilaisuuksien järjestämisessä, pyyhkinyt pöytiä sen työpaikalla kotiin lähtöä odotellessa yms. Äidin peruja varmasti monikin asia, ihan perusteet siitä lähtien miten sitä rättiä käytetään, limppari esanssi vaihdetaan, miten kahvikupit katetaan.
Varmasti jotain teoriatietoa olis voinut koulussa jäädä päähän mistä olis ollut hyötyä, mutta totuushan on vaan se että näin se vaan kävi. Lukion jälkeen tein ekstra hommia erilaisissa rafloissa, lapissa, isoissa ja pienissä ravintoloissa. Opiskelu aikana sama jatkui, ei mennyt kauaakaan kun vakkaripaikkaa tarjottiin hyvästä paikasta, kun olin ollut isolla porukalla hoitamassa erään yökerhon sulkemista. Siitä on alle vuosi. Nyt mä odotan seuraavaan paikkaan siirtymistä, perus tarjoilijasta askeleen ylöspäin. Voin kertoa että se tuntuu hienolta, omalla uralla yksi virstanpylväs saavutettu. Tästä seuraava tavoite on sitten se että ennen kun 30 v. tulee täyteen olis edessä muutos ravintola-päälliköksi tai muulla tavalla askeleen teenpäin. Ties sitä jos sais vaikka omankin paikkansa pistettyä pystyyn.
Vastaus niille jotka kysyy että miksi, ja siks että tää on kivaa duunia, joka päivä saa jotain aikaan ja kun joku polku vie eteenpäin, niin kyllä mua kiinnostaa katsoa mihin se vie. Musa ja media hommia tässä pienimuotoisemmin häärii vieressä ja seuraa, mutta nyt on tämä ura ja sillä mennään. Pidän oman-alan hommia silmällä jos tulee eteen sellaista jonka vuoksi haluaisin vaihtaa, mutta tässä taloustilanteessa mediatalot eivät ole kovin mahtavassa tilassa työpaikkojen suhteen. Miksi ei voisi olla ravintola-alalla töissä?
Mitä enemmän oon tavannut uusia ihmisiä ilman opiskelu tai muuta vastaavaa kontekstia sitä enemmän mä olen esimerkiksi törmännyt treffeillä miehiin jotka on mielenkiinnolla tutustuneet ja olleet kiinnostuneita, kunnes on paljastunut että olen tarjoilija. Herranjestas, TARJOILIJA. Tuntuu niin monesti siltä että katsotaan samantien alaspäin, ja ollaan että "jaa et sellasta, eiks siinä oo aika pieni palkka ja kamalat työtunnit, eiks oo kauheeta kattoa ihmisiä humalassa". Nämä kommentit tulevat monesti vielä sellaisten suusta jotka esimerkiksi itse opiskelevat yliopistossa, ilman tietoa työpaikasta, tai esimerkiksi toimistotyön tylsyydestä valittavia veijareita. Ihmisten arvokäsitykset ovat joskus niin käsittämättömiä.
Nyt on toki vähän päässyt käymään niin että olen lipsahtanut uppoutumaan liikaa töihin ja siihen maailmaan ja unohtanut liialti monet muut asiat elämässä. Vaikka niitä kuljettanut niitä mukana koko ajan, mutta auttaisi varmasti jos ei käyttäisi työpäivän aikana kuluttaisi kaikkia energioita, että jaksaisi niitä omia juttuja sitten työn ohella myös.
Korostettakoon vielä kertaalleen, että tykkään mun töistä, paljon, ja mitä kiireisempää sen parempi. Pikkujoulukausi tervetuloa! Oon valmis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti